Ravintola Aito Museokadulla.
Ensimmäinen kaikista, joka herätti meissä ristiriitaisia tuntemuksia.
Olkoon tämä ensimmäinen oikea arvostelumme,
koska kaikki aikaisemmat ravintolat ovat olleet aivan hyviä ja loistavia ja
kaikkea siltä väliltä.
Saapuessamme Aitoon paikka oli täynnä,
joten ilmeisen suosittu -päättelimme.
Pieni sellainen kuitenkin, ja tuntui että naapuripöytä olisi voinut osallistua meidän keskusteluumme
ja vice versa. Hieman rauhallisempi pöytä vapautui kuitenkin meidän odotellessamme tilauksen ottamista, joten siirryimme siihen.
Tai hetken odottelimme jotta sommelier sai hänen sanojensa mukaan
"siivottua paskaisen paikan näinä aikoina. "
Hän osottautui kuitenkin varsin asiantuntevaksi -viini oli erinomaista-
ja muukin henkilökunta oli varsin mukavaa.
Keittiön tervehdys oli ok ja varsin kiva yllätys.
Alkuruuaksi maalaispateeta ja kanttarellia.
Nooa piti annoksesta kovin, itse söin kanttarellit ja maistoin muuta mutta salaa vaihdoimme lautaset, jotta hän sai syödä omani loppuun.
Pääruuaksi tilasimme rapukeitot.
Monta katsetta ja hymyä ja supattelua vaihdoimme,
kumpikaan ei pitänyt saamastaan.
Ja kohteliaita kun pyrimme olemaan,
Nooa sai syötyä omansa kuulemma "ettei hengittänyt niin ei maistanut" -mentaliteetillä.
Ja minä en pystynyt syömään juuri ollenkaan,
vaikka rohkea rokansyöjä olen minäkin.
Koitin ehdottaa taas urhealle pojalleni lautasten vaihtamista,
mutta ei pystynyt tähän urotekoon.
Kotimatkalla haimme pitsat.
Summa summarum:
Ehkä muut annokset olisivat olleet parempia,
mutta tilan puute ja se etten pystynyt syömään kumpaakaan ruokaa loppuun
olkoon päätös sille, että kiva paikka mutta ehkä liian fancy ja kallis meidän makubaletille ja budjetille tai jotain.
Kiitos ja anteeksi jos ravintolan henkilökunta lukee tämän jutun.
♥
Aikaisemmat Töölön ravintolamme täällä:
https://keltainenvillasukka.blogspot.com/2020/08/ravintola-nro-16.html
