Elämäni ensimmäinen ja viimeinen dieettini saa loppua tänään.
Hedonistina kaipaan elämääni paheita.
Ei kovin pahoja, mutta jos vaikka ihan normaalia pitsaa.
Lisäksi huomasin energiani hiipuvan
ja ihoni reagoivan ei toivotulla tavalla.
Todennäköisesti söin jotain liikaa tai liian vähän.
Mielenkiinto ei riitä selvittämään mitä ja miksi.
Muutamia kiloja pienempänä jatkan eloa
kuten ennenkin.
Ehkä reppuun jäi kuitenkin fakta että
liikkuminen tekee hyvää.
Vettä pitää juoda.
Tyhjät hiilarit ovat tosiaankin tyhjiä.
Nämä tiesin toki ennenkin
mutta ehkä tulevaisuudessa muistan alleviivata niitä enemmän.
Täten ilmoitan ketoiluni
ja ihmiskokeeni loppuvan.
Psykofyysisessa terapiassa tänään
ohjaajani kysyi voiko radio olla päällä.
Tämä tietenkin oli ok.
Lääkärissä hiljaisuus on aina paha.
Magneettikuvissa sentään saa pömpeliin musiikkia.
Kotona myös aina taustamusat. Kaupassa korvanapeista jytää.
Hän pyysi taas jumppaamaan.
Neuvoi askeleet ja liikkeet
joista jokaiseen olin vähän vastahakoinen.
Radioista alkoi soimaan Käärijän ja Erika Vikmanin "Ruoskaa".
Tämä huvitti meitä molempia.
Kerroin kirjoittavani tapahtuneesta blogiini.
Tämäkin huvitti meitä.
Ehkä astetta kevyemmin askelin poistuin tästä sessiosta.
Teki hyvää mielelle ja keholle,
ja juuri sitähän tässä haetaan.
Arvostan.
Sanoin hänelle kyllä senkin,
koitan olla mukava potilas sitten kuitenkin.
Ensi kertaan.
💛
.jpg) |
| Kuva Joensuusta Rokumentti filmifestareilta. |
.jpg)
