maanantai 21. tammikuuta 2019

Pienet rukoukset



Sunnuntaina sain kutsun Samuli Putron ainutkertaiseen, audiovisuaaliseen konserttiin, 
jotka ovat kaikki jo aikoja sitten olleet loppuunmyytyjä.
Varsinainen onnenkantamoinen siis, tuskin maltoin pysyä maihareissani.
Ateneumiin räätälöidyt konsertit ovat osa Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyä,
jotka koostuvat Putron uusista ja aiemmin julkaistuista kappaleista sekä yllätyselementeistä. 

"Ajassamme musiikkia työnnetään ihmisille kuin kulutustavaraa. Pienet rukoukset seisoo vahvana esityksenä Helsingin keskustassa ja ihmiset tulevat sen luokse hiljentymään, vaikuttumaan ja saamaan elämäänsä jotain sellaista, jota hädin tuskin muistivat kaivanneensa, hiljaista viisautta", kertoo lauluntekijä. 

Kuvia itse esityksestä en ottanut kuin nopeasti yhden,
 vaikka visuaalisesti niihin olisi riittänyt materiaalia paljonkin. 
En halunnut keskeyttää omaa enkä muiden elämystä, 
siinä määrin tunnelma imi itseensä, otti, omisti, vakuutti. 











Illan päätteeksi vielä teelle ja kaakaolle, 
jossa seuralaiseni kiteytti kokemuksen ytimen: 


Kun pitkän bänditaustan omaavana ihmisenä yliajattelen, haaveilen ja mietin,
 kuinka ehkä joskus syntyä esiintyjänä uudestaan, ja avainsanoina - pakka aivan levällään - päässä pyörivät lavarunous, spoken word, monologi, rap, rock, podcast, keikka ja tämän tällaiset termit, muodot ja niiden mahdolliset ristisiitokset, niin niin niin. Samuli Putron äsken näkemäni Pienet rukoukset -esitys oli aidosti inspiroiva. Samuli kertoi jo pari vuotta sitten jutellessa, että Vain elämää sun muut ei kiinnosta. "Sellaisia artisteja on jo tarpeeksi." Samuli totesi, että on myös vaihtoehtoisia todellisuuksia. Tänään Ateneumissa manifestoitui yhdenlainen. Paikoin harras, hetkittäin yllättämään onnistunut, kummallisen lähelle päässyt, minulle tehdyn tuntuinen Pienet rukoukset -esitys ei nyt murskaa rock-keikan konseptia, mutta hienovaraisesti haastaa sitä, rikkoo sitä ja ehdottaa siihen lisäyksiä, uskoen kuitenkin laulun voimaan. Onnittelen SAmuli Putroa menestyksestä taiteilijana ja kiitän isosti innoituksesta. Esitys kannustaa tutkimaan epätodennäköisiä ja vääriä, konventiot murskaavia aihioita, joita ei voi sanallistaa siten, että joku pitäisi niitä hyvinä ideoina. Tästä hippusen verran vahvempana kohti jonkin väärän tekemistä. Kiitos!


-Teppo Vapaus-





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti