Ei kai sinua palele?

Jatkoa aikaisemmille jutuille...


Usein kirjoitan ja keräilen juttuja pöytälaatikkoon. Sillä hetkellä juuri se tunne, ne sanat on saatava tavalla tai toisella ulos, mutta niiden muiden kanssa heti jakaminen ei tunnu oikealta. Tänään selasin vanhoja, löytyi tämä. Joku joskus sanonut omien vanhojen tekstiensä lukemisesta, että selailee samalla itseään. Ymmärrän. Juurikin näin. Enää en löydä tunnetta, tai se ainakin tuntuu jo hyvin etäiseltä. Muistolta. Vanhalta. Jo huonoksi menneeltä. Asialta, jota ei mielellään enää avaisi. Ehkä juuri tässä kaiken tarkoitus: Auki. Ulos. Irti. Ja eteenpäin. Joskus varovasti muistelee, mutta ei oikeastaan halua muistaa.

Ystäväni jätti minut,

ei tahtonut enää

ei kuulla ei nähdä.

Tässä nyt istun,

silmät kiinni,

kuiskailen itsekseni:

Et kai ole yksin?

Ei kai sinua palele?

~Eila Pennanen~

Kuva The Idealist - sivuilta

Joskus on sellainen tunne

että nämä kadut, ihmiset

antavat suoraan turpiin.

Kaatuu odottamatta 

kasvoilleen.

~Arja Tiainen~

Kuva The Idealist-sivuilta

Taivas pidätti henkeään.

Ja me onnistuimme.

Lähdettyämme se järkyttyi

kyyneliin,

kukat ratkesivat

juomaan.

Me vain ryhdikkäästi

eri suuntiin.

~Arja Tiainen~

Kuva The Anynomous ART of Revolution-sivuilta

Lempeä leikinlaskija,

etäinen ystäväni,

kerran toisensa jälkeen kuulen

sinun ilkkuvan kepeiltä jalanjäljiltäsi

suistuvan jäljessäastujan parkaisun:

kömpelön, plagiatorisen huulen,

toisiaan lujittamattomien sanojen

kehnon metallin,

puuttuvan karkaisun.

Hilpeä leikinlaskija, tiedät kyllä

miten käy sokeiden kanojen.

Murhataan hyväilyllä.

~Pentti Saaritsa~

Kuva kaverin jääkaapin ovesta Hyvinkäällä -2009

 Eestäpäin näyttää aurinkoo,

mutta selkään heittää keihään

Kieli laulaa kauniisti,

katse piiskana sivaltaa,

puhuu pahaa toisten korvaan ja tuomarina arvostelee, tarttuu

kiinni takin hihaan ja taskut tyhjentää

Mikä ystävä on se joka naruissaan

tanssittaa, joka jättää toisen

kuivumaan kun on myrkyttänyt

tän mielen.

Hitto jos joku kerran kiittää niin

ei sen valtimoita tartte viiltää

eikä heti tartte ristiinkään naulaa

tai uittaa hamppuköyttä kaulaan,

mutta joillakin on pää niin

kuin taulaa, ne vaan seisoo

rivissä, pyssyt valmiina,

vihat silmissä, myrkyt suussa

ne vain seisoo ja

samaa lauluu laulaa.

On siinä mulla mestarit,

kun ne tulee niinkuin varkaat,

panssareissaan seisovat ja

odottavat että karkaat,

ne ottaa sut kiinni

takaapäin ja tallovat sun varpaat,

vievät temppeliin, polttavat ja

mielensä on hartaat.

Kuka on ystävä sellainen, joka

repii sun maailmaa

ottaa kaiken minkä irti saa ja

loput räjäyttää ilmaan.

Lyövät likaisilla käsillään olalle

ja väittävät et ne tajuu,

pintaan katsoo tarkasti, mut

syvyydestä ei oo mitään hajuu

Ne ei tunne jos pyydät apuu,

kysyvät vaan Who are you?

Eikä ne pysy kyydissä, jos meno

on vähänkin rajuu,

ketkä ystävät on semmosii

jotka ovensa sulkevat ja

kengät jalassa ylitsesi kulkevat?

~Pelle Miljoona~

Kuva The Anynomous ART of revolution -sivuilta

Armahtakaa minua.

En ollut viisas kun annoin

teidän leikata kurkkuni poikki

sanaakaan sanomatta.

~Claes Andersson~ 

Kuva the Rationalist -sivuilta

You're losing a friend, you got it all wrong It's not about revenge but you're losing a friend I didn't see it coming with my head stuck in the sand But now I'm loosing a friend and it's keeping me up
It's the ribbons I tied, I would rather just die Go to hell and crawl back than let you go You're losing a friend, you jeopardize me Bad, bad blood on your hands and see, you're losing a friend
I'm fickle and I'm vain and you trick me over and over again And now I'm losing you and it's killing me It's the strings that I tie, I would rather just die Go to hell and crawl back, then let it all go
My mistake to lose you Oh no, oh no So this the end now, I'm losing you Oh, look at you.

~Cardigans~